Vapautus

Olen pitkään kulkenut kohti yhtä päämäärää. Kyseinen päämäärä on saanut minut tekemään töitä enemmän kuin useimmiten jaksaisin. Suurin osa vapaa-ajastani on kulunut päämääräni saavuttamisen mahdollisuuksien pohtimiseen. Olen ollut vihainen niille, jotka yrittävät laittaa kapuloita rattaisiin.

Tänään en jaksa enää olla vihainen. Havaitsin, että voin kulkea kohti päämäärääni, vaikken pääsisikään sinne juuri silloin kuin olin suunnitellut. Olen aiemminkin huomannut, ettei suunnittelu hyödytä minua. Se saa minut vain surulliseksi. Todella helpottava ajatus, että voinkin tehdä asiat järjestyksessä, jossa muutkin minun ne antavat tehdä.

Nyt kuulostaa ehkä siltä, että olen antanut periksi. En kuitenkaan haluaisi nähdä asiaa niin. Joskus on parempi sopeutua kuin kamppailla turhaan. Vaikka säännöt onkin tehty rikottaviksi, on joskus miellyttävämpää säilyttää järkensä. Vapaus voi näyttää useanlaiselta.

Onko sopeutuminen vapautta?

Oikea vasemmalla.

Ihmisen on usein hankala sopeutua täysin.
Yleensä aina löytyy jotain, johon ei sopeudu.
Onko asenneongelma ainoa syy?

Toisinaan on tarvittu ja toisinaan ei.
Sitä ei tiedä miten sopeutua jatkuvaan muutokseen, vaikka muutos on ainoa pysyvä asia.
Mieli punoo erilaisia karttoja, eikä kuitenkaan sitä oikeaa.
Oikeaa ei ole olemassa.
Oikea saattaa olla vasemmalla.

Kun muutokseen on hankala sopeutua, on tärkeää muistaa muutoksen mahdollisuudet.
Kaikki ne tiet, joita kartalta löytyy.
Lukemattomia teitä.

Aina voi valita uuden polun.
Poluista muodostuu reitti.
Reitillä on päämäärä, jota ei voi ennalta valita.
Kaikki on lukematonta.

Mikä ei johda lopulta kuolemaan?

Mitä ovat saavutukset verrattuna onnellisuuteen?
Toki saavutukset voivat tuottaa onnea,
mutta mikä ajaa ihmiset tavoittelemaan korkeuksia, jos se ei tuo onnea.
Ajatus onnesta?
Onni on valinta.
Olen tehnyt valintani.
Olenko liian onnellisuuspainotteinen?
Onko elämäni liian mustavalkoista?
Tai siis onnellista?
Onko katsantokantani liian yksipuolinen?
Onko tämä edes ongelma?
Ongelmattomuus on onnellisuutta.

Eroon taustamelusta.

Toisinaan ajatuksia on paljon.
Ne yrittävät kaikki saada huomiota, mutta suuren määrän vuoksi muodostavat ne vain yleisen taustamelun.
Taustamelu turruttaa ja keskittyminen saattaa käydä haastavaksi.
Onko taustamelu itse aiheutettua?
Voiko ajatuksista päästä eroon?
Ajatustavan kannalta, jossa ihminen nähdään alati ajattelevana olentona, edellinen ei ole kaiketi mahdollista.
Ajatuksia on kuitenkin oletettavasti mahdollista järjestellä.
   Essee ajatuksistasi.
Ajatusten järjestelykin vaatii kuitenkin ajattelua.
   Ajatuksista eroon ajattelemalla.
Ajatteluun tarvitaan motivaatiota.
Hyviä argumentteja.
Ajatellen ajatusten aitoutta on otettava huomioon teeskentelemättömyys.
   Suora ajatus.
Ajattelun alkuun päästäkseen on usein vain aloitettava.
Ajatus ajatuksesta herättää yleensä ajatukset.
Ajatuksia ajatuksena ajatellen.

Maassa.

Toisinaan tulee aika, jolloin on niin kiire, että ajantaju katoaa.
Tunneista tulee päiviä, päivistä viikkoja, viikoista kuukausia ja kuukausista taas tunteja.
Kaikki soljuu, kun vain niin haluaa.
Tämä on kuva syksystäni.
Se on todellakin soljunut.
Muttei kuten virta, vaan kuten matto, joka ei tunnu koskaan loppuvan.
Kun nyt näen maton pään, huomaan, että raskaissakin matoissa on hyvät puolensa.
Ne eivät lähde lentoon.
Vaikka toisinaan koenkin oloni varsin epätodelliseksi, olen nyt eniten maan pinnalla pitkästä aikaa.
Olen saanut otteen.
Elämässäni on jotakin, joka pysyy, jos vain niin haluan.
Se on kummallinen tunne henkilölle, joka on tottunut leijumaan.
Tavallaan kaipaan epätodellisuutta.
Kiireinen ei ehdi ajatella elämää epätodellisuuden kaavan kautta.
Asiaan pitää tulla muutos.
Epätodellisuudesta löydän onnellisuuteni.

Kommunikaatio.

Luuloja.
Oletuksia siitä, että henkilö valitsee kommunikaation.
Mihin kommunikaatio rajoittuu?
Mitä jos henkilön valinta onkin kommunikoimattomuus?
Kuka sanelee mitä kommunikaatio sisältää?
Eikö kommunikoida voi vain itsensä kanssa?
Onko kommunikaatio parempaa silloin kun päästään yhteisymmärrykseen?
Onko keskustelua ilman kommunikaatiota?
Voiko elottoman kanssa kommunikoida?
Jos henkilö keskustelee elottoman kanssa päivittäin ja näin ollen päätyy kuvittelemaan elottoman antavan responssia, onko kyse tällöin kommunikaatiosta?
Kommunikaation totuudesta?
Onko totuutta olemassa vai onko totuus vain jotain henkilökohtaista?
Tämä on kysymys jota pohdin usein.
Ehkä jopa niin usein, että kyseisen kysymyksen sisältämä ajatusmaailma alkaa turruttamaan mieleni.

väsymystä ilman unta

Kuka auttaisi kärsivää?
Lepo auttaisi kiireistä huolehtijaa, mutta sitä ei suoda.
Unesta on tullut tavoiteltavaa hekumaa, ei normaalielämään liittyvää rutiinia.
Kun lepo vihdoin sallitaan, ei sitä voi levoksi kuvailla.
Se laittaa ahdistumaan.
Unet.
Pahimmat viholliseni.
Pilaavat yöni.
Miksi pelkään unessa kuolemaa?
Kuka antaisi rauhan?
Kuka kertoisi miten levätä levollisesti?