?

Miksi aika on väärä? Miksi? Vääryyttä?

Kreikan seitsemän viisasta

Ihminen, joka tulee iloiseksi siitä, että luulee huomanneensa jotain, vaikka oikeasti vain muistaa sen uudelleen, saa iloita usein. Puhun itsestäni. Eilen päivääni piristi se, että huomasin kuinka erilaiselta musiikki kuulostaa, kun sitä kuuntelee vain korvakuulokkeiden toisella napilla. Sitten muistin, että olin huomannut sen jo ainakin kaksi kertaa aikaisemmin. Ennätyksellistä kuitenkin, että muistin.
     Northanger Abbey lähenee loppuaan, enkä edelleenkään ole päässyt kärryille, onko Henryllä tunteita Catherinea kohtaan.. Sinänsä aika virkistävää paljon Austeneita lukeneelle. Kerrankin jotain erilaista.
    "Protagoraassa Sokrates kertoo seitsemän viisaan kokoontuneen kerran Delfoihin sanellakseen viisautensa Apollonille tämän temppelissä. Seurauksena temppeliin kirjoitettiin tunnetut lauseet: gnōthi seauton (”tunne itsesi”) ja mēden agan (”ei mitään liikaa” eli ”kohtuus kaikessa”). Plutarkhos kirjoitti viisaiden tapaamisesta paljon myöhemmin sepitteellisen pidot-lajityyppiin lukeutuvan teoksen Seitsemän viisaan pidot."Wikipedia
     Kiinnostavaa, kuinka kaukaa kaikki johtaa juurensa. Itse en voi tosin sanoa noudattavani näitä ohjeita. En tiedä kuka olen, enkä usko, että kukaan muukaan voi tietää. Kaikki on vain luuloa. Myöskään kohtuudesta ei voida puhua, kun sekoitan aamupuurooni puoli desiä sokeria. Mutta ehkä meidän ei olekaan tarkoitus noudattaa näitä ohjeita, vaan yrittää ymmärtää ne. Ymmärrys on suhteellinen käsite, koska jos kaikki on vain luuloa, ei kukaan voi sinänsä ymmärtää mitään varmaa, koska mikään ei ole varsinaisesti välttämättä totta.
    Totuus on hyvin hyvin laaja käsite. Oletettavasti niin laaja, ettei kukaan voi sitä edes ymmärtää. Toisaalta, kuten äskettäin totesin, uskon, että kaikki on vain luuloa, joten kukaan ei voi ymmärtää edes totuuden laajuutta. Luulo ei ole tiedon väärti. Tieto on korkeammalla kuin luulo, mutta jos tietoa ei ole, ei ole kai silloin luuloakaan. Ei. Jos ei ole luuloa, ei voi olla tietoakaan. En voi todeta muuta kuin 'luulot pois'.

Sokrates.

"Sokrates vaikuttaa väittäneen, ettei hän tiedä itsekään mitään, mutta ainakin hän tietää sen, ettei tiedä mitään."
Wikipedia   
    
     Ajatusten kuningas piristi päivääni.

Attitude.

Yritän lukea tenttiin, kämppikseni pelaa viereisessä huoneessa tietokoneella, puhuu samaan aikaan jonkun kanssa todella kovaan ääneen ja välillä nauraa tuolla enemmän kuin oudolla äänellään (jossa on näin sunnuntaina myös hieman krapulan makua) niin että en pysty keskittymään oikein mihinkään. Mutta en valita, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Ainakin silloin kun itsellä ei ole dagen efter.
     Sain juuri kuulla myös jotain todella outoa, mutta piristävää ja sekin häiritsee keskittymistäni. Voi toki olla, että iloitsen turhasta. Ja sitten tulee pettymys. En pidä pettymyksistä. Pidän itseni kiduttamisesta, mutten pettymyksistä. Pessimisti ei pety. Joskus on vain hetkiä, jolloin olen liian hölmö ollakseni pessimisti.
   
    Katsoin eilen netistä leffaa 'Monte Carlo'. Juoni ja miljöö olivat juuri sopivan typeriä, jotta saatoin nauttia elokuvasta, mutta laatu oli huono. Äärimmäisen huono. Oli kuin olisin katsellut diakuvia. Lopulta päätin jättää katselemisen sikseen.
    Kun mietin asiaa uudestaan tänään, totesin, että oikeastaan omakin elämä näyttää jälkeenpäin katseltuna diakuvilta. Tämän ajatuksen jälkeen olisi hauskaa yrittää katsoa tuota huonolaatuista, pätkivää versiota uudestaan. Ajatella, että sen kuuluukin näyttää siltä. Oikeastaan mistä tahansa voi saada järkeenkäypää ja jopa ihailtavaa kun ajattelee, että asian kuuluukin olla niin. Esimerkiksi muoti-ilmiöt. Kaikki alkaa siitä, että joku saa sellaisen ajatuksen, että naisten sandaletteihin kuuluu laittaa värikkäät trikoiset nilkkasukat alle. Hänen mielestään asian kuuluukin olla niin ja koska tämän ajatuksen tuoma itseluottamus hehkuu henkilöstä, saavat muut sen käsityksen, että tämä henkilö tietää, mitä tekee. Näin kuuluu tehdä.
     Kaikki on kiinni asenteesta. Koko elämä perustuu valheelle, koska mikään ei oikeastaan ole mitään, jos et itse ole sitä mieltä. Jos uskot Jumalaan, olet sitä mieltä ja silloin Jumala on mielestäsi olemassa. Jos uskot, että ystäväsi soitti sinulle juuri ja olet sitä mieltä, että tämä ystävä on olemassa, niin hänhän on silloin olemassa. Skitsofreniaa? Valhetta?
     Kaikki on valhetta, mutta johonkin on pakko uskoa, muuten ei edes itse voi olla olemassa. Kiinnostava ajatus sinänsä. Epäillä omaa olemassaoloaan. Voisin kokeilla. En tiedä onnistuisinko, olen kuitenkin sen verran hyväuskoinen. Hyväuskoinen? Kummallinen sana.

herrocken & skräddade byxan

Ilma on huomattavasti piristävämpi kuin eilen. Tosin se ei oo saanut mua yhtään sen aktiivisemmaksi opiskelijaksi kuin eilinenkään sää. Satunnaisesti jaksan selata tentti-asioita läpi, mutta sitten keksin jotain muuta tekemistä.
    Haluaisin ottaa bussin keskustaan ja kuvailla siellä, mutta en viitsi lähteä, koska tiedän, että en haluaisi tulla sitten enää ollenkaan takaisin tenttimatskujen pariin.
    Nettiradiosta tulee Party in the U.S.A. ja mua huvittais ajaa autoa aurinkolasit päässä. Nyökytellä päätäni ja ajaa vaan ilman päämäärää. Aurinkolasit on must tässä tapauksessa, koska se tuo tietyn fiiliksen. Sellaisen ettei oikein tunnista itseään.
    Kämppikseni nauraa omassa huoneessaan epätavallisen huvittavalla äänellään. Voin vain kuvitella, kuinka Meeriä naurattaisi nyt. No kyllä muakin nyt alkoi naurattamaan. Oikeasti edes isän nauru ei vedä vertoja tuolle.
   
    Mitäköhän hyötyä tästäkin on, että istun kotona tekemättä mitään, tiedostaen sen, että pitäisi lukea, mutten kuitenkaan lue, vaan mietin, mitä kaikkea hauskaa voisin löytää keskustasta.

    Jos nyt jatkaisin lukemista... ei vaan hahaha. Parvekkeen kaiteelle tuli juuri istumaan talitiainen, joka käänteli päätään siihen malliin kuin olisi katsonut jotain epämuodostunutta ääliötä, joka ei ymmärrä mitään. Ehkä se katseli mua. Ehkä.

    Ei. Nyt aion ihan oikeasti aloittaa sen lukemisen. Mutta ensin kuva Miu Miu:n kengistä, jotka on jo useaan otteeseen esiintyneet ainakin Bettyn blogissa ja nyt myös marraskuun Ruotsin Ellessä.

Donatella

Aamusta kävin uimassa. Kamalan kallista. Miksi niitä syrjitään, jotka haluavat vain uida?? Kyllä kotona voi treenata. Mutta kotona ei voi uida.
    Nyt syön karkkia, jotten vain pääse laihtumaan. Oikeastaan ostin aika pahoja karkkeja... En oikeastaan edes tykkää karkeista, mutta ne on niin käteviä sokeripommeja. Paljon hankalempaa sitä nyt olisi siirappipurkkia raahata mukanaan.
    Siirapista tuli mieleeni, että voisin kyllä oikeastaann ostaa sitä ja leipoa leipää. Siihen tarvitaan ihan takuulla siirappia, jos halutaan saada aikaiseksi hyvää leipää. Tai sitten ei. En tiedä.

    Nyt tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Ulkona sataa ja on harmaata ja mun ajatukset on vielä harmaampia. Yritin harhauttaa itseäni selaamalla Versacen Spring 2012 Rtw:n, mutta ei. Ei se auttanut. Lukuunottamatta sitä, että mielessäni pyörii kuva täydellisestä turkoosista mekosta.
    Haluaisin lukea kaunokirjallisuutta tenttikirjallisuuden sijasta, mutta toisaalta tiedän, että jos kellahtaisin sängylleni mukavaan asentoon lukemaan, nukahtaisin. Mieleeni nousikin nyt siis kysymys: 'Haluanko oikeastaan lukea vai haluanko sittenkin nukkua?'
     Eilisiltainen 'valvominen' verottaa. Tuijotan vain eteeni tyhjä katse silmissäni ja sama miete pyörii mielessäni. Jaksanko vai enkö jaksa? Toisaalta kysymys on äärimmäisen huono, sillä sen muotoilu ei anna tarkempaa käsitystä siitä, mitä on jaksaminen. Kun mietin sanaa 'jaksaa', huomaan taas, kuinka typerältä suomenkieli kuulostaa. Ehkä päätän jatkaa yrittää jaksaa. Tavallaan edellinen lause on aivan suomen kieliopin mukainen. Ainakin käsitääkseni. 'Päätän jatkaa alkanutta matkaa.' 'Hän yrittää jaksaa vaikeuksistaan huolimatta.' Silti kun luen tuon lauseen, kuulostaa se aivan mahdottomalta. Neljä verbiä peräkkäin. En tiedä, onko se oikein. Mutta silti, vaikka se ei olisi oikein, on minulla silti oikeus kirjoittaa niin. Sitä ei ole kukaan kieltänyt.
     Vaikka enpä usko, että välittäisin, vaikka se kiellettäisiinkin. En välitä kielloista vaan omista arvoistani ja mielipiteistäni.     Itsekeskeistä? Kyllä.    Kliseistä? Kyllä.     Roskaa? Kyllä.
Taidetta? Ei.

Fail.

Northanger Abbey

Iltaan mahtui vielä opintosuunnitelman lukemisen jälkeen pilatesta, suihku, salaattia yliannostuksella limemehua ja aivan mahtavaa viihdettä '2 Broke Girls'- sarjan uusimman jakson ansiosta. Happy happy.
    Kello on kamalan paljon siihen nähden, että eilen tähän aikaan olin ollut unten mailla jo tunnin. Nyt kuitenkin vielä lepuuttamaan aivoja Jane Austenin pariin. Juhlaa. Ansiokkaasti kirjoitettua turhaa skeidaa. Hyviä kuvauksia ajasta, joka on jäänyt menneisyyteen. Roskaa. Mutta toisaalta, mikä on roskaa. Roskahan on nykypäivän taidetta.
    Toivon itselleni kauniita unia. Tai ei, toivon yötä ilman unia. En toivo unetonta yötä, koska sellaisia ovat yöt, jolloin näen unia. Suomen kieli on sekava. Kuten ovat yöunenikin olleet. Toivon siis ehkä sittenkin rauhallista yötä ja huomiseksi kirpeän syksyistä ilmaa ja sinistä taivasta ilman sadepilviä. Kiitos.
   

?

Se onnistui, vaikken sitä aivan uskonutkaan. Epäluulo on ystäväni. Se saa unohtamaan turhan korkeat toiveet ja tekemään tavattomasti töitä kaiken eteen. Tosin nyt ystäväni on taas pettänyt minut. Maanantain tentti, ensimmäisen kurssin toisen tentin uusinta ja toinen tällä viikolla alkaneen kurssin tentti häämöttävät edessäni. Kamalaa, että ne ovat niin sumeita. Olisi yksinkertaisempaa, jos tajuaisin, että nyt pitää lukea, eikä kokeilla jotain niin kliseistä kuin vain voi olla mahdollista. Tai no, ehkä vaatekaapin siivoaminen olisi vielä kliseisempää.
    Tajuan nyt, kuinka huono idea tämä blogi on. Tulen nimittäin päivittämään tätä todennäköisesti useita kertoja päivässä.
    Nyt lupaan kuitenkin taas jatkaa sitä, mihin jäin. Läroplan, täältä tullaan. Ja kyllä. Lupaan olla kiinnostunut opiskelija.

Elva minuter.

Sadetta, sumua, pimeyttä. Yritän nauttia tästä ilmasta, mutta en onnistu siinä. Tai ehkä onnistun, mutten vain tiedä sitä. Ehkä.
    Lainasin Coelhon kirjan, enkä tiedä, mitä siltä kannattaa odottaa. Odotus on sinänsä turhaa. Mutta koska en tiedä sen vastakohtaa, en voi kertoa, miten aion toimia. Tokkopa toimin ollenkaan.
    Oletan kuitenkin olevani ja aion nyt yrittää myös saada tämän blogin olemaan. Katsotaan kuinka käy.