Attitude.

Yritän lukea tenttiin, kämppikseni pelaa viereisessä huoneessa tietokoneella, puhuu samaan aikaan jonkun kanssa todella kovaan ääneen ja välillä nauraa tuolla enemmän kuin oudolla äänellään (jossa on näin sunnuntaina myös hieman krapulan makua) niin että en pysty keskittymään oikein mihinkään. Mutta en valita, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Ainakin silloin kun itsellä ei ole dagen efter.
     Sain juuri kuulla myös jotain todella outoa, mutta piristävää ja sekin häiritsee keskittymistäni. Voi toki olla, että iloitsen turhasta. Ja sitten tulee pettymys. En pidä pettymyksistä. Pidän itseni kiduttamisesta, mutten pettymyksistä. Pessimisti ei pety. Joskus on vain hetkiä, jolloin olen liian hölmö ollakseni pessimisti.
   
    Katsoin eilen netistä leffaa 'Monte Carlo'. Juoni ja miljöö olivat juuri sopivan typeriä, jotta saatoin nauttia elokuvasta, mutta laatu oli huono. Äärimmäisen huono. Oli kuin olisin katsellut diakuvia. Lopulta päätin jättää katselemisen sikseen.
    Kun mietin asiaa uudestaan tänään, totesin, että oikeastaan omakin elämä näyttää jälkeenpäin katseltuna diakuvilta. Tämän ajatuksen jälkeen olisi hauskaa yrittää katsoa tuota huonolaatuista, pätkivää versiota uudestaan. Ajatella, että sen kuuluukin näyttää siltä. Oikeastaan mistä tahansa voi saada järkeenkäypää ja jopa ihailtavaa kun ajattelee, että asian kuuluukin olla niin. Esimerkiksi muoti-ilmiöt. Kaikki alkaa siitä, että joku saa sellaisen ajatuksen, että naisten sandaletteihin kuuluu laittaa värikkäät trikoiset nilkkasukat alle. Hänen mielestään asian kuuluukin olla niin ja koska tämän ajatuksen tuoma itseluottamus hehkuu henkilöstä, saavat muut sen käsityksen, että tämä henkilö tietää, mitä tekee. Näin kuuluu tehdä.
     Kaikki on kiinni asenteesta. Koko elämä perustuu valheelle, koska mikään ei oikeastaan ole mitään, jos et itse ole sitä mieltä. Jos uskot Jumalaan, olet sitä mieltä ja silloin Jumala on mielestäsi olemassa. Jos uskot, että ystäväsi soitti sinulle juuri ja olet sitä mieltä, että tämä ystävä on olemassa, niin hänhän on silloin olemassa. Skitsofreniaa? Valhetta?
     Kaikki on valhetta, mutta johonkin on pakko uskoa, muuten ei edes itse voi olla olemassa. Kiinnostava ajatus sinänsä. Epäillä omaa olemassaoloaan. Voisin kokeilla. En tiedä onnistuisinko, olen kuitenkin sen verran hyväuskoinen. Hyväuskoinen? Kummallinen sana.