Nyt syön karkkia, jotten vain pääse laihtumaan. Oikeastaan ostin aika pahoja karkkeja... En oikeastaan edes tykkää karkeista, mutta ne on niin käteviä sokeripommeja. Paljon hankalempaa sitä nyt olisi siirappipurkkia raahata mukanaan.
Siirapista tuli mieleeni, että voisin kyllä oikeastaann ostaa sitä ja leipoa leipää. Siihen tarvitaan ihan takuulla siirappia, jos halutaan saada aikaiseksi hyvää leipää. Tai sitten ei. En tiedä.
Haluaisin lukea kaunokirjallisuutta tenttikirjallisuuden sijasta, mutta toisaalta tiedän, että jos kellahtaisin sängylleni mukavaan asentoon lukemaan, nukahtaisin. Mieleeni nousikin nyt siis kysymys: 'Haluanko oikeastaan lukea vai haluanko sittenkin nukkua?'
Eilisiltainen 'valvominen' verottaa. Tuijotan vain eteeni tyhjä katse silmissäni ja sama miete pyörii mielessäni. Jaksanko vai enkö jaksa? Toisaalta kysymys on äärimmäisen huono, sillä sen muotoilu ei anna tarkempaa käsitystä siitä, mitä on jaksaminen. Kun mietin sanaa 'jaksaa', huomaan taas, kuinka typerältä suomenkieli kuulostaa. Ehkä päätän jatkaa yrittää jaksaa. Tavallaan edellinen lause on aivan suomen kieliopin mukainen. Ainakin käsitääkseni. 'Päätän jatkaa alkanutta matkaa.' 'Hän yrittää jaksaa vaikeuksistaan huolimatta.' Silti kun luen tuon lauseen, kuulostaa se aivan mahdottomalta. Neljä verbiä peräkkäin. En tiedä, onko se oikein. Mutta silti, vaikka se ei olisi oikein, on minulla silti oikeus kirjoittaa niin. Sitä ei ole kukaan kieltänyt.
Vaikka enpä usko, että välittäisin, vaikka se kiellettäisiinkin. En välitä kielloista vaan omista arvoistani ja mielipiteistäni. Itsekeskeistä? Kyllä. Kliseistä? Kyllä. Roskaa? Kyllä.
Taidetta? Ei.
Fail.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti