herrocken & skräddade byxan

Ilma on huomattavasti piristävämpi kuin eilen. Tosin se ei oo saanut mua yhtään sen aktiivisemmaksi opiskelijaksi kuin eilinenkään sää. Satunnaisesti jaksan selata tentti-asioita läpi, mutta sitten keksin jotain muuta tekemistä.
    Haluaisin ottaa bussin keskustaan ja kuvailla siellä, mutta en viitsi lähteä, koska tiedän, että en haluaisi tulla sitten enää ollenkaan takaisin tenttimatskujen pariin.
    Nettiradiosta tulee Party in the U.S.A. ja mua huvittais ajaa autoa aurinkolasit päässä. Nyökytellä päätäni ja ajaa vaan ilman päämäärää. Aurinkolasit on must tässä tapauksessa, koska se tuo tietyn fiiliksen. Sellaisen ettei oikein tunnista itseään.
    Kämppikseni nauraa omassa huoneessaan epätavallisen huvittavalla äänellään. Voin vain kuvitella, kuinka Meeriä naurattaisi nyt. No kyllä muakin nyt alkoi naurattamaan. Oikeasti edes isän nauru ei vedä vertoja tuolle.
   
    Mitäköhän hyötyä tästäkin on, että istun kotona tekemättä mitään, tiedostaen sen, että pitäisi lukea, mutten kuitenkaan lue, vaan mietin, mitä kaikkea hauskaa voisin löytää keskustasta.

    Jos nyt jatkaisin lukemista... ei vaan hahaha. Parvekkeen kaiteelle tuli juuri istumaan talitiainen, joka käänteli päätään siihen malliin kuin olisi katsonut jotain epämuodostunutta ääliötä, joka ei ymmärrä mitään. Ehkä se katseli mua. Ehkä.

    Ei. Nyt aion ihan oikeasti aloittaa sen lukemisen. Mutta ensin kuva Miu Miu:n kengistä, jotka on jo useaan otteeseen esiintyneet ainakin Bettyn blogissa ja nyt myös marraskuun Ruotsin Ellessä.