väsymystä ilman unta

Kuka auttaisi kärsivää?
Lepo auttaisi kiireistä huolehtijaa, mutta sitä ei suoda.
Unesta on tullut tavoiteltavaa hekumaa, ei normaalielämään liittyvää rutiinia.
Kun lepo vihdoin sallitaan, ei sitä voi levoksi kuvailla.
Se laittaa ahdistumaan.
Unet.
Pahimmat viholliseni.
Pilaavat yöni.
Miksi pelkään unessa kuolemaa?
Kuka antaisi rauhan?
Kuka kertoisi miten levätä levollisesti?

You forgot to remember.

Luottamusta, missä määrin?
Jokainen luottaa johonkin.
Jos ei olemassaoloonsa, niin ainakin illuusionsa olemassaoloon.

Luottamuksenpuutetta itsesuojeluvaiston vuoksi.
Miltä minä itseäni suojelen?
Suojelen itseäni pettymykseltä, kärsimykseltä ja tuskalta.

Kun tietäisin, minne kulkea.
Kun tietäisin, miten olla.
Kun tietäisin, milloin lähteä.

Onneksi on sekavuutta.
Minkä taakse sitä muutoin piiloutuisi?

Painajaisia nälkäiselle

Tehtäviä. Osa suoritettuja, osa suorittamattomia. Tyhjiö kaiken jälkeen?
Mikä on maailmanlopun vastakohta?
Kuka päättää, mikä on liikaa?

Asiaan.
Mikä on asiaa?
Kuka määrittelee, mikä on asia ja mikä ei?
Olen tullut tulokseen, että ihminen elää omassa illuusiossaan ja elättelee illuusionsisäistä illuusiota siitä, että joku muu päättää, vaikka oikeasti itse on päättäjä.

Elämä on helppoa kun niin päättää.
Minä olen päättänyt olla onnellinen.
En halua tällä sanoa että helppous olisi onnellisuutta.
Ehkäpä päinvastoin.

Hautausmaa ikkunan takana muistuttaa siitä, että tässä illuusiossa olen vain kerran.