Hankaluuksia.

Silmälasit ovat ruotsiksi glasögon, mutta mikä on lasisilmä ruotsiksi? Bff:ni Google ei osaa auttaa minua eikä myöskään paksu ystäväni Gummeruksen Suomi-Ruotsi-Suomi- sanakirja.
      Ihminen on hyvin hankala olento. Koskaan siitä ei ota selvää. Etenkin itsestään on hyvin hankalaa ottaa selvää. Mutta toisaalta, eikö kaikkein hankalin ole yleensä kaikkein yksinkertaisinta. Ajatus rauhoittaa vilkasta mieltäni.
      Haluan. Haluan koko ajan haluta jotain. Miksi haluan koko ajan jotain? Miksi tämä ei riitä? Enkö ole tarpeeeksi hyvä itselleni? Kyllä olen!!! Minä olen parasta seuraa itselleni. Kyllä. Juuri minä. Jos ei riitä itselleen ovat asiat huonosti. Hätätapauksessa kannattaa mennä vaikka kahville itsensä kanssa. Käydä suihkussa itsensä kanssa. Nauttia puhtaista lakanoista itsensä kanssa. Syödä tunnelmallinen pasta-illallinen itsensä kanssa.
      Mutta haluan silti. Haluan.
Joskus on hankalaa kun pelkää. Pelkää halua. Pelkkää halua? Mitä jos tuleekin pettymys? Koko elämä on halua. Totesin sen juuri. Jos ei halua mitään, ei ole olemassa. Jos ei tiedä, mitä haluaa, haluaa kuitenkin, että muut tekevät päätökset. Joskus myös haluaa ettei mitään tapahdu.
      Vaikka tällä teorialla oikeutankin haluni, tuntuu se silti hankalalta haluta koko ajan jotain. Haluan olla tyytyväinen. Tyytyväisyys on onnellisuutta. Olen onnellinen, että viikon päästä olen luultavasti kylläinen joulupöydän antimista.
     

vaihteluita.

Lämpötilan vaihteluita. Mielialan vaihteluita. Väsymystilan vaihteluita.

    Täällä on satanut paljon lunta. Joka päivä. Mutta nyt tapahtuu se ensimmäinen vaihtelu.

Inhoan loskaa. Hampaita vihloo ajatuskin. 

Työharjoittelu on ollu mukavaa vaihtelua. Ohjaajani on Colin Firthin kaksoisolento. En ole kertonut sitä hänelle.

Mielialani on kummallisessa tasapainossa. Joulu on tulossa, enkä jaksa stressata opiskkelujani. Miksi stressata kun voi olla stressaamattakin? Huonomuistisilla on helppoa. Ei muista stressata.

Väsy on kova. Viikonloppu verotti. Mutta tiedän yhden asian. Ei. Luulen tietäväni yhden asian. Kun menen sänkyyni, minulla ei ole enää väsy. Päässäni alkaa soimaan musiikki. Se pauhaa. Kovaa. Lopezia, Pitbullia, Guettaa. Kamalaa. Yritän hyräillä. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie... Ja taustalle syntyy biitti. Se vahvistuu, se jumputtaa. Lopulta lastenlaulu on remiksattu kamalaksi jumputukseksi.

Lopulta kymmenien harjoitusten jälkeen onnistun sulkemaan jumputukset. Huomenillalla sama keikka.

Ikävä sekavuus?

Sekava sana. Tämä ei ole ollut ikävä päivä, mutta minulla on ikävä siskoani. Lumi piristää. Sitä pyrytti.
Haluan teetä. Haluan lukea Jane Austenia. Haluan pois ikävän.
Haluan nukkumaan. Kertoisiko joku minulle ystävällisesti, miksi olen väsynyt, vaikka menin eilen kymmeneltä nukkumaan?
Haluan hiihtää. Haluan äidin mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeen kera.
Olisi mukavaa jos elämäni olisi sänky. Pehmeyttä.
Haluan onnea, mutta en voi ikinä saada siitä, jos vain unelmoin siitä.
Toteutus ei ole aina yhtä helppo kuin suunnitelma, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Olen suunnitellut seuraavaa tekoani koko päivän. Aion mennä nukkumaan. Yhdeksältä.
Huomenna laitan karvalakkini päähän, jotten palele. Täällä on nimittäin nyt talvi. Ainakin hetken.
Todellakin sekavaa. Hyvä niin. Ei käy tylsäksi.

Mutta nyt. Zzz....