Täällä on satanut paljon lunta. Joka päivä. Mutta nyt tapahtuu se ensimmäinen vaihtelu.
Inhoan loskaa. Hampaita vihloo ajatuskin.
Työharjoittelu on ollu mukavaa vaihtelua. Ohjaajani on Colin Firthin kaksoisolento. En ole kertonut sitä hänelle.
Mielialani on kummallisessa tasapainossa. Joulu on tulossa, enkä jaksa stressata opiskkelujani. Miksi stressata kun voi olla stressaamattakin? Huonomuistisilla on helppoa. Ei muista stressata.
Väsy on kova. Viikonloppu verotti. Mutta tiedän yhden asian. Ei. Luulen tietäväni yhden asian. Kun menen sänkyyni, minulla ei ole enää väsy. Päässäni alkaa soimaan musiikki. Se pauhaa. Kovaa. Lopezia, Pitbullia, Guettaa. Kamalaa. Yritän hyräillä. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie... Ja taustalle syntyy biitti. Se vahvistuu, se jumputtaa. Lopulta lastenlaulu on remiksattu kamalaksi jumputukseksi.
Lopulta kymmenien harjoitusten jälkeen onnistun sulkemaan jumputukset. Huomenillalla sama keikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti