Ihminen, joka tulee iloiseksi siitä, että luulee huomanneensa jotain, vaikka oikeasti vain muistaa sen uudelleen, saa iloita usein. Puhun itsestäni. Eilen päivääni piristi se, että huomasin kuinka erilaiselta musiikki kuulostaa, kun sitä kuuntelee vain korvakuulokkeiden toisella napilla. Sitten muistin, että olin huomannut sen jo ainakin kaksi kertaa aikaisemmin. Ennätyksellistä kuitenkin, että muistin.
Northanger Abbey lähenee loppuaan, enkä edelleenkään ole päässyt kärryille, onko Henryllä tunteita Catherinea kohtaan.. Sinänsä aika virkistävää paljon Austeneita lukeneelle. Kerrankin jotain erilaista.
"Protagoraassa Sokrates kertoo seitsemän viisaan kokoontuneen kerran Delfoihin sanellakseen viisautensa Apollonille tämän temppelissä. Seurauksena temppeliin kirjoitettiin tunnetut lauseet: gnōthi seauton (”tunne itsesi”) ja mēden agan (”ei mitään liikaa” eli ”kohtuus kaikessa”). Plutarkhos kirjoitti viisaiden tapaamisesta paljon myöhemmin sepitteellisen pidot-lajityyppiin lukeutuvan teoksen Seitsemän viisaan pidot."Wikipedia
Kiinnostavaa, kuinka kaukaa kaikki johtaa juurensa. Itse en voi tosin sanoa noudattavani näitä ohjeita. En tiedä kuka olen, enkä usko, että kukaan muukaan voi tietää. Kaikki on vain luuloa. Myöskään kohtuudesta ei voida puhua, kun sekoitan aamupuurooni puoli desiä sokeria. Mutta ehkä meidän ei olekaan tarkoitus noudattaa näitä ohjeita, vaan yrittää ymmärtää ne. Ymmärrys on suhteellinen käsite, koska jos kaikki on vain luuloa, ei kukaan voi sinänsä ymmärtää mitään varmaa, koska mikään ei ole varsinaisesti välttämättä totta.
Totuus on hyvin hyvin laaja käsite. Oletettavasti niin laaja, ettei kukaan voi sitä edes ymmärtää. Toisaalta, kuten äskettäin totesin, uskon, että kaikki on vain luuloa, joten kukaan ei voi ymmärtää edes totuuden laajuutta. Luulo ei ole tiedon väärti. Tieto on korkeammalla kuin luulo, mutta jos tietoa ei ole, ei ole kai silloin luuloakaan. Ei. Jos ei ole luuloa, ei voi olla tietoakaan. En voi todeta muuta kuin 'luulot pois'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti