Onnellisuutta kun ei mieti liikaa. Liika vapaus ahdistaa kun sitä miettii.
Tänään kahdet ensimmäiset paljaat sääret.
Elämä vain lipuu ohi, mietti sitä tai ei.
Olen miettinyt.
Olenko enää sama kuin kuukausi sitten? Muutun koko ajan ja vaikka yleensä pidän muutoksesta, minussa on nyt alkanut heräämään pelon tunteita. Mitä jos muutos onkin huonoon suuntaan? Mikä on huono suunta?
Olenko vain tyhjä saavi, joka täyttyy sen mukaan, mihin kulmaan sen asettaa, katoksen alle vai taivasalle?
En tiedä, mitä haluan, eikä se häiritse minua. Sen sijaan se seikka, ettei se minua häiritse, häiritsee minua.
Mitä merkitystä elämällä on? Vaikka nautinkin elämästäni, voisin yhtä hyvin olla nauttimatta.
En halua todellakaan sanoa olevani onneton, en vain ymmärrä merkitystä onnellisuudelle tässä mielestäni merkityksettömässä elämässä.
En tiedä. En edes tiedä, haittaako se, etten tiedä.
Toisinaan käsikirjoitus olisi hyvä olla olemassa.
Improvisointi uuvuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti