Kiertorata

Kuu kulkee ikkunani ohi.
Mieleni tekee minulle tepposia.
Yritän olla välinpitämätön, mutten jaksa pitää alituista esitystä käynnissä.
Olen ainoa katsomossa.
Olen samaan aikaan myös näyttämöllä.
Kritiikki kasvaa liian suureksi.
En tiedä, mitä teen.
Tuttu tunne, oletan?

Kaikki pyörii ympärilläni, mutta silti olen yksin. Katsomossa ja näyttämöllä.

Vapauttavaakin hetkittäin.
Useimmiten jopa.

Pakokauhun hetket kuitenkin nousevat kokemuksista vahvimmiksi.
Pelkäänkö elämää vai itseäni?
Mitä pelko on?
Onko se sitä, että eksyy kiertoradalta?

Mieleni on kuin labyrintti. En löydä ulos.
Kuulostaa aivan liian kliseiseltä.
Kamalaa roskaa.

Olen roska, joka haluaisi tulla poimituksi kaatopaikalta.
Me olemme kaikki pelkkää roskaa.
Kiviä sorakasassa.
Huono vertaus.
Roskaa kaikki tyynni.

Ollako pohjalla vai huipulla?
Saanko päättää itse?