Yritin ajatella. Kovasti yritinkin.
Minulla oli polku, mutta se meni hukkaan.
Yritin ajatella jotain kiintoisaa.
Mieleeni tuli vain yksi kiintoisa ajatus.
Kohtaus, jossa seison bussipysäkillä ja vieressäni lumikokkareita potkiskeleva mies lähes vetää lipat selälleen ajoradalle.
Ajatus oli kupliva tunne. Melkein purskahdin nauruun tuossa tilanteessa.
Ymmärsin kuitenkin, ettei olisi ehkä ollut soveliasta nauraa tulevalle kanssamatkustajalleni.
Se olikin tylsä ajatus. Se sisälsi sanan sovelias.
Kuka määrittää, mikä on soveliasta?
Sinä itse. Koska sinä itse kokoat oman maailmasi, vaikket sitä haluaisi uskoakaan.
Sinä itse pilaat elämäsi. Sinä jopa kuolet itse. Jos et halua kuolla, voit uskoa kiertoon. Et siis koskaan kuole.
Tämäkin ajatus on luultavasti täysin tyhjänpäiväinen.
Täysin turha.
Halusin kuitenkin jakaa sen, koska tämä on ajatukseton hetki. Minun maailmassani siis.
Huonot ajatukset eivät maailmassani yllä täysin ajatusten tasolle.
Taivaani olisi mieli täynnä kiinnostavia ajatuksia.
Toisinaan olen taivaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti