sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Valo

Joskus on pimeää. Ei tahdo nähdä eteensä. Ei etenkään taaksensa.
Se ahdistaa. Se masentaa.
Joskus tulee valo. Se voi olla valo ilman valoa, mutta se on silti valo.
Pläkki meri.
Valo on pilkahdus. Ikuinen valo on vale.
Taivas täynnä valon pilkahduksia.
Kasvihuone on vale, jos se elää ikuisesti.
Mikään ei ole ikuista ja siksi ikuisuus on vale.
Olenko minä määrittämään mikä on vale?
Onko se enemmän määrittämiseksi määriteltävää jos kirjoitan määritelmäni tänne kuin jos sanoisin sen ääneen?
Miksi ihminen haluaa määrittää kaiken?
Se luo turvallisuutta. Tiedän.
Mutta se on valetta.
Kaikki on valetta.
Ehkä jopa valo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti