Lukeneeksi - lukemattoneeksi?
Mielessäni pyörii ajatus siitä, kuinka voin ikinä onnistua missään, täydellisyyden puuttuessa maailmasta. Onko onnistuminen täydellisyyttä? Ehkei.
Odotus pilaa monta asiaa.
Voiko ympyrää päästä ympäri, jos ei aja tarpeeksi lujaa?
Ajatukseni harhailevat, huomaat sen ehkä.
Olen jossain muualla. Haluan nukkua.
Ystävällisyys ahdistaa, vaikka sitä itsekin toisinaan harrastaa.
En tiedä, uskonko tähän hetkeen. Harmaa maa. Pilvinen taivas.
Miksi sade nähdään melankolisena?
Täällä ei sada, jos sitä mietit.
On hetkiä ja toisia hetkiä. Nyt on toinen hetki. Olen tämän toisen hetken toinen ihminen. Toivon että tuuli kääntyy. Kaipaan ukkosta.
Erinäisiä faktoja haluistani ja tuntemuksistani, joita en välttämättä oikeasti edes ole tuntenut - olen vain saattanut keksiä ne. Miksi keksimistä pidetään positiivisena. Henkilökohtaisesti en näe keksimisessä järkiperäisyyttä, jollei se ole järkeen perustuvaa.
Tässä on tämän kokoelman loppu. Siis ei nyt lopullinen loppu tokikaan. Ei millään ole loppua ennen kuin mitään ei ole ja siihen en usko, että mitään ei jonkin ajan kuluttua olisi.
En tiedä, valittelisinko kokoelmani erivärisiä langanpätkiä, mutta en usko, että se hyödyttäisi ketään, joten jätän valitteluni seuraaviin hautajaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti