Ei ole helppoa rikkoa kuplaa. Olen yrittänyt. Todella. Yöllä yritin miettiä synkeitä ajatuksia, mutta näinkin unta karkkikaupasta.
Heräsin ennen seitsemää hieman unihiekkaa silmissäni, mutta ulkona paistoi aurinko siniseltä taivaalta ja koin itseni taas hyvin onnelliseksi. Minä vain olen.
Syvällinen ajatus jostain pimeydestä rikkoisi varmasti kuplani edes osittain, mutta minä vain kellun. En pääse pintaa syvemmälle.
Kun unessani lähdin pois karkkikaupasta, yritin ulkona kiivetä lumivallin päälle. Alku oli petollisen hyvä, mutta kaaduin kuitenkin taaksepäin, enkä päässyt enää millään ylös. En päässyt yli.
Sitä turhautuu. Kun ei pääse yli siis. Unessani jäin kuitenkin vain maahan makaamaan hyväksyen faktan, että tässä sitä ollaan. Hyvähän tässäkin.
Tämä kuplaolo todellakin häiritsee minua. Ehkä voisin illalla pimeän tultua uudelleen yrittää päästä vallin yli ja pintaa syvemmälle.
Toisaalta mikäs minulla tässä ollessa. Kuplassa on suojaisaa.
Pelkään silti sitä hetkeä, kun kuplani menee rikki. Se voi tuntua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti