Kaikki liikkuu huimaa vauhtia. Mahdotonta pysäyttää? En edes halua pysäyttää. Jos jotain pysäyttää, jää se jälkeen, eikä se enää ole samassa kaavassa mukana kuin hetki sitten.
En sinänsä piittaa kaavoista. Ne hallitsevat silti elämääni. Kaikki on kaavaa. Kaavoissa voi useasti havaita virheitä. Kaavoihin kangistunut.
Kangistuminen on sinänsä mahdotonta liikkeessä. Kukin kangistuu tavallaan. Tiedän, että sanoin juuri, että liikkeessä ei voi kangistua. Tarkoitin kuitenkin tosiasiaa, anteeksi, väärä termi... hmm... Aloitan uudelleen.
Tarkoitin kuitenkin oman ajatuskulkuni sisältävää ajatuksen haaraa, joka maailmassani osoittaa, että kukin on tavallaan riskien ottaja. Kukaan ei sinänsä ole kangistunut kaavoihin. Toisaalta voisi sanoa, että jos itse kokee olevansa kaavoihin kangistunut, on asia niin. Mutta toisaalta joskus ihminen voi kokea olevansa kaavoihin kangistunut, vaikka kaikki muut näkevät yksilön riskien ottajana ja hetkessä eläjänä.
Maailmasi liikkuu juuri niin nopeasti kuin haluat sen liikkuvan. Se pysähtyy jos haluat sen pysähtyvän. Se johdattaa sinut uusille teille, jos vain avaat oven.
Ah, mikä kliseinen lopetus. Tarvitsen kaiketi liikehdinnän sijasta lepoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti