Mustetta.

Käteni ovat täynnä merkintöjä. Kirjoituspöytäni on päällystetty lappusilla.
Paljon muistettavaa vaiko paljon suunnitelmia?
En pidä suunnitelmista. Ne eivät yleensä toteudu.
Muistaminen sen sijaan olisi hyvinkin positiivista.
Toisaalta tekeekö muistamattomuus ihmisestä onnellisemman hetkessäeläjän?
Taitaa riippua täysin henkilöstä.
Itse haluan kuitenkin paikkailla huonoa muistiani sillä tiedolla, että muistan (yleensä ainakin) elää hetkessä.

Mitä on hetkessä eläminen? Kuka sen määrittää?
Ja ah. Muistini petti minut taas. Ainakin melkein.
Mutta miksi korjata virhettä?
Virhe voi olla kiintoisa analysoinnin kohde.
Mikä on virhe?
Onko se jotain, jonka henkilö itse kokee satunnaiseksi ja siksi määriteltävän pieleen menneeksi?

Jääkö virhe musteen tavoin ihoon kiinni vai voiko sen unohtaa?
Kysymyksen muotoilu oli nyt kovin huono.
Minä kyllä unohdan vaikka tarkoitus ei aina olisikaan.

Kysymys kuuluukin, voitko sinä unohtaa?