Aika on. Mitä se on, onkin sitten jo aivan toinen asia. Suhteellista? On. Odottavan aika on pitkä? On. Aikaa ei voi pysäyttää? Totta. Eli aika on. Ihan varmasti on. Ainakin ehkä. Mikään ei ole varmaa. Mutta aikaan on mukava uskoa. Uskon aikaan. Aikaan on hyvä uskoa. Se on. Ehkä.
Onko oleminen ikuista? Kaikki, mitä on ollut on jollekin edelleenkin olemassa. Koska jos johonkin uskoo, se on. On se. Onko se? En tiedä. Uskon siihen, ettei kukaan voi tietää. Ja koska kukaan ei voi tietää, ei ole olemassa absoluuttista totuutta? Miksi olisi olemassa absoluuttinen totuus?
En keksi enää muuta sanottavaa, koska absoluuttisen totuuden aiheuttama kysymysmerkki tyhjensi mieleni. Toivon, että jollakulla muulla on jotain sanottavaa. Hiljaisuus on yliarvostettua. Hiljaisuutta ei ole. Hiljaisuuskin on ääni sinänsä, sillä korva kuulee aina kehon, johon se on liittyneenä. Koska täydellisen hiljaisuuden saavuttamiseksi tarvittaisiin täysin tyhjä, äänieristetty paikka, ilman korvia, joilla on keho, kukaan ei voi tietää, voiko täydellistä hiljaisuutta olla; kukaan ei ole voinut kuulla sitä.
Hiljaisuutta.Ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti