Tuntematon

Kämppikselläni oli sekä perjantai- että lauantai-iltana 'bileet' olohuoneessa. Itse tulin perjantain ja lauantain välisenä yönä kotiin joskus ennen kolmea, menin nukkumaan ja lähdin lauantaina kymmenen jälkeen kirjastolle opiskelemaan. Tässä vaiheessa kämppikseni kaverit nukkuivat vielä sikeästi. Kun tulin takaisin kotiin viiden aikaan ja aloin laittamaan keittiössä ruokaa, menee kämppikseni kaveri kysymään kämppikseltäni, kuka keittiössä on. 'Se on Saara', toteaa kämppikseni ja asia on sillä selvä, haha. Ei kuitenkaan kotiapulainen tai mitään.
     Joskus on hauskaa olla tuntematon. Kukaan ei tiedä, kuka olen, joten voin oikeastaan olla kuka vain. Oikeastaan kukaanhan ei tunne ketään. Aina voi luulla - ja joskus se kannattaakin. Mutta periaatteessa kukaan ei tunne ketään, eikä itsekään voi tuntea itseään, koska ihminen on alati muuttuva. Robotinkin voi tuntea paremmin. Sillä ei ole mieltä, joka voi muuttua tai vääristyä. Se voi vain mennä rikki. Kaputt.
     Aivoni eivät ainakaan tietääkseni ole vielä kaputt, mutta kovin hyvin ne eivät tällä hetkellä toimi. Pitäisi kirjoittaa reflektionsuppgift ja lukea tiistain tenttiin... Ajatukseni askartelevat piparkakkutaikinassa. En silti voi ryhtyä toimeen taikinan kanssa, sillä keittiö on täynnä. Pulloja, purkkeja, roskaa, likaa, laseja... Eikä se siis haittaa. Eipähän ole oma sotkuni, haha, kämppis saa siivota kun herää.
     Soitin isoäidilleni eilen odottaessani opiskelukaveriani tulevaksi kirjastolle. Puhelun aikana ehdin kysyä hänen vointiaan, vakuuttaa, että tätini on varmasti hyvissä voimissaan vaikka onkin Afrikassa matkalla, eikä soita isoäidilleni päivittäin, kertoa, että olin juuri edellisenä iltana juhlimassa ja kun lopulta kerroin, että aion opiskella myös lauantaina aherasti, kysyi isoäitini, eikö parempaa tekemistä löytynyt. Haha.
     Se on kummallista kuinka ihmiset odottavat hyvää koulumenestystä, mutta kun kertoo opiskelevansa aherasti, saa siitäkin kuulla jonkinlaista vitsin vääntöä.

     En pidä oletuksista, odotuksista enkä kummallisista normeista. Oikeastaan normin käsite on nykypäivänä hyvin laaja. On normeja, jotka on luotu 50-luvulla, 2000-luvulla ja sitten tulevat vielä kaikki normit, jotka ovat ehtineet tulla luoduksi tuossa välissä ja jopa ennen. Oikeastaan normit ovat saaneet alkunsa jostain hyvin hyvin alusta. En edes tiedä, kuinka alusta ne ovat voineet tänne kulkeutua, koska en usko siihen, että voisimme tarkasti tietää, mikä oli alku, koska emme pysty sitä todistamaan. Jos kuitenkin ajattelee normeja vuonna 2011 tulee vastaan vaikka mitä. Ensinnäkin kaikkien eri kulttuurien normit, eri maiden normit, eri kaupunkien normit, eri kaupunginosien normit, eri perheiden normit, erilaisten yhteisöjen normit. Kuka tahansahan voi sinänsä kuulua minkä tahansa normin piiriin. Voidaanko tällöin edes puhua normeista? Jos siis kuka tahansa voi luoda oman norminsa.. Tietenkin sitten tulevat taas vastaan nämä jostain alun alusta johtavat normit. Niistä en tosin halua puhua. En tiedä niistä mitään, enkä myöskään teeskentele tietäväni. Tiedän vain, etten usko tietäväni. 

    Onko se uskon asia?