tiistai 17. tammikuuta 2012

Saturnuksen taivas.

Mietiskelijät pääsevät sinne, ainakin Danten Jumalaisen näytelmän mukaan. Kiinnostavaa. Koen itseni liian vähän lukeneeksi. Taas. Miksi ihminen oppii lukemaan vasta niin myöhään? Miksei koulussa lueta nykyään muuta kuin roskakirjallisuutta? Miksi koulussa ei opiskella latinaa?

Miksi Oi Miksi? Why Oh Why?

Miksi en löydä punaista lankaa? ... Olenko värisokea? Ehkä me kaikki tavallamme. Hyvin suuri osa ihmisistä näkee vain mustaa ja valkoista. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia. En tiedä myöskään, onko se asia, jonka kuuluu koskettaa minua.
     Nyt aion taas katkaista langan. Olen onnellinen. En tiedä, miksi, enkä myöskään tiedä, kannattaako sitä analysoida. Analysoiminen on mukavaa. Se on helppoa. Analysoidessa voi käytännössä valita minkä värin tahansa. Tai vaikka monta väriä. Voi myös keskittyä mustan ja valkoisen maailman analysointiin.
    Miksi analysointi toisinaan ahdistaa ihmisiä? Analysointihan on vain jonkun henkilön käsitys väreistä. Sattuuko se silmiin? Kuin kirkas lamppu aamun hämärässä? En tiedä. En osaa vastata. Itse pidän analysoimisesta. Se sisältää ajatuksia. Pidän ajatuksista. Ajatukset ovat ilmaisia.
     Vai ovatko? Loukkaako ajatus?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti