keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Ympäristön ylienergian negatiivinen vaikutus

Luulin olevani pirteällä tuulella. Olinkin. Kunnes. Kämppikseni tuli kotiin ja alkoi tavalliseen tapaansa pelaamaan tietokoneellaan. Sitten tapahtui se negatiivinen.

Kämppis huutaa, kiljuu, hakkaa pöytäänsä, kiroaa, haukkuu, soimaa, juoksentelee ympäri asuntoa, hyppii.

Lamaannuin täysin. Tosin nyt en olekaan enää varma syystä. Tämä alkoi nyt lievästi sanottuna huonosti. Miksi minulla on taipumus aina ensin hakea syytä ympäristöstäni? Tajuan aina jossain vaiheessa, että vika ei todellakaan ole muissa vaan täysin minussa. Silloin muutan menettelytapaani. Seuraava kerta tulee ja olen unohtanut.
     Vaikka ajatus kuulostaa sinänsä jotenkin marttyyrimäiseltä, on se sinänsä se, miten asia on. Tai siis ehkä on. Tai siis minun ajatusmaailmani mukaan on. Ei ole kenenkään muun syy, että lamaannun. Minulta voitaisiin pikemminkin odottaa yhtymistä energiaryöpyn ilmaisemiseen. Ei ole kenenkään muu syy, että tunnen mitä tunnen.
      Tämä ajatus johdattaa minut hyvin sairaalle (mikä on sairas?) polulle. Jos minut murhataan, onko sekin sinänsä minun oma syyni. Eikö minulta olisi voinut odottaa, että halusin, että niin tapahtuukin? Enkö olisi voinut muuttaa mielipidettäni elämän maistuvuudesta, jolloin murhaajasta olisikin tullut itsemurhan avustaja? En tosin tiedä, voidaanko itsemurhan avustajaa todeta syyttömäksi.
      Vaikka ajatukseni ajautuivat kummallisille raiteille (taas), ei se tarkoita sitä, ettäkö mieleni tekisi olla olematta. Olen erittäin innoissani tulevaisuudestani. En tiedä, kuinka paljon ihmisen kannattaa nähdä vaivaa elämänsä tavoitteiden saavuttamiseksi.
      En voi väittää, ettenkö olisi kauhuissani. Todellakin olen. Mutta toisaalta, mitä se auttaa? Mitään ei tule tapahtumaan vaikka olisin kuinka kauhuissani. Tai tietenkin tulee tapahtumaan. Koko ajan tapahtuu jotain. Elämä on täynnä tapahtumia. Kaikenlaisia tapahtumia. En puhu nyt kliseisesti synnytysosastolla kuuluvasta elämän ensimmäisestä äänestä, enkä hautausmaalla kuuluvasta mullan rapinasta arkun päälle. Puhun siitä, kuinka ajatus on tapahtuma elämässä.
      Aion jatkaa ajattelua. Aion myös yrittää parhaani parhaiden ajatusten toteuttamisessa. Myös lamaantuneena voi toteuttaa ajatuksia. Voi kirjoittaa muistilapun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti