Maailman levyinen on kultainen keskitie.

Kotona makasin sängyssäni ja yritin saada unen päästä kiinni. Yhtäkkiä ajatus tuli mieleeni. Päivänselvää, tietenkin. Sinänsä aivan turha ajatus. Kaikki ajatukset ovat sinänsä turhia. Silti oli pakko kirjoittaa ajatus ylös. Ajatukset ovat hauskoja. Ne viihdyttävät. Ajattelu ei ole vaikeaa. Olettaisin jopa, että jokainen elävä olento kykenee tuottamaan jonkinlaisia ajatuksia. Ajatukset voivat olla kauniita. Naiiveja. Sairaita. Monipiippuisia. Ilkeitä. Ystävällisiä.
     Mutta kuka sen määrittää? Mikä on sairas ajatus? Tavallaanhan ei voida puhua siitä, että yhteiskunnan normit määrittävät ajatusten arvon. Meidän yhteiskuntamme on vain yksi pienen pieni osa tätä maailmankaikkeutta missä leijumme. Emme oikeastaan voi edes tietää, olemmeko todella olemassa. Kukaan ei siksi sinänsä voi määrittää ajatusta tietynlaiseksi. Kaikki on suhteellista. Ajasta ja paikasta riippuvaista.
     Hyviä ajatuksia ei siis sinänsä ole. Vai onko? Perustuuko kaikki sittenkin tarkoitusperiin? Henkilö, joka ajatuksen ajattelee, ajattelee ajatuksensa tietyllä tavalla. Oliko Anders Behring Breivikin ajatus siis mahdollisesti kaunis ja ystävällinen hänen 'pelastaessaan' nuoria joutumasta elämään hänen mielestään kenties helvetillisessä maailmassa?
     Jos mikä tahansa ajatus voidaan millä tahansa perusteella perustella hyväksi ja kauniiksi, missä menee silloin keskitie? Mikä oikeasti on hyvää ja kaunista? Kulta?

     Kultainen keskitie on niin laaja kuin vain ihmismieli sallii. Kukin rakentaa oman kultaisen keskitiensä. Vai? Rakentaako sen yhteiskunta? Kaikki riippuu siitä, miten asian haluaa ajatella. Vai riippuuko?