Kuka määrittää? Kuka haluaa määrittää?
Onko valinta väärä vain tilanteesta johtuen? Vai katsantotavasta johtuen?
Etiikan tenttiin lukeminen on aiheuttanut ajatusmyrskyjä.
Myrsky. Myrskysää. On kovin myrskyisää.
Rakastan pieniä asioita. Rakastan asua talon ylimmäisessä kerroksessa. Nähdä bussit, jotka ajavat ohi joka kymmenes minuutti vasemmalle mennen, joka kymmenes minuutti oikealle mennen. Ovatko nämä pieniä asioita? Mikä on pieni asia? Onko arkipäiväinen asia pieni? Miksi se muka olisi pieni?
Arkihan on iso asia. Se vie kaikkein suurimman tilan ihmisten elämästä. Eikö arjen silloin pitäisi olla jotain suurta? En tarkoita siksi, että se vie niin suuren tilan, vaan koska miksi ihmisen, joka elää hyvin lyhyen ajan, pitäisi kuluttaa elämäänsä jossain mielellisesti pienessä, eli huonommassa kuin suuri.
Onko ihmiselämä edes lyhyt? Kuka niin on edes sanonut? Tai siis ai niin. Esimerkiksi minä joka ikinen päivä. Mutta onko se oikeasti lyhyt? Eikö se ole juuri sitä, miksi sen tekee. Minun elämäni tulee olemaan juuri sopivan pituinen.
Huomisesta tulee pitkä päivä. Elämäni on täynnä pitkiä päiviä. Toiset päivät eivät lopu ollenkaan.
Huomenna saan istua tuolilla. Oiva keksintö tuo kyseinen kapine, tuoli.
Huomenna saan myös ajaa bussilla. En osaa nimetä ketään tuttavaani, joka pitäisi bussilla matkustamisesta. Minä pidän. Salaisesti. Tai ei sen pitänyt olla salaisuus, mutta en muista, olenko kertonut mieltymyksestäni kenellekään. Tekeekö se asiasta salaisuuden?
Ei se tee. Se tekisi, jos en haluaisi kenenkään tietävän siitä. Harmillista. Olisi ollut hauskaa kehittää asian ympärille laajempi ajatusmyrsky. Joskus käy näin. Asioita tapahtuu. Kaikkeen ei voi aina vaikuttaa. Ei edes valintoihinsa. Vai voiko aina? Mikä on aina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti